Mitä puhun itselleni työpäivän aikana?
Olenko huipputekijä vai saamaton luuseri? Paljon vaikuttaa omaan työvireeseen se millaista sisäistä puhetta käyn itseni kanssa. Miten itse valitsen asioita tehdä vaikuttaa aina myös muihin ja muiden reaktioihin.
Käyttäytyminen ja näkyvä toiminta on vain jäävuoren huippu. Ajattelu ja tunteet jäävät suurelta osin toisilta ihmisiltä piiloon. Sisäinen puhe, tulkinnat, käsitykset ympäristöstä ja niihin liittyvät tunteet soljuvat jatkuvana virtana aivoissa. Ajattelu yhdistyy tunteisiin ja tilanteen tulkintaan. Niiden summasta muodostuu käyttäytyminen eli se mitä haluamme näyttää ulospäin.
Reagointi eri tilanteissa eli käyttäytymisemme tuottaa erilaisia tuloksia. Kuinka valitsemme tehdä ja toimia ja tuottaako se hyvää vai huonoa lopputulosta on itsestämme kiinni. Näytänkö pettymykseni ulospäin vai nielenkö sen kaikessa hiljaisuudessa. Annanko positiivista palautetta työkaverille hyvin suoritetusta työstä vai keskitynkö kiireessä johonkin muuhun. Soimaanko itseäni jatkuvasti työtehtävien laiminlyönnistä, osaamattomuudesta tai tehottomuudesta vai mietinkö pyrkiväni tekemään parhaani ja riittävän hyvin.
Esimerkiksi olen menossa pitämään isolle organisaatiolle luentoa työhyvinvoinnin merkityksestä. Ajellessa luentopaikalle käyn itseni kanssa keskustelua; Mitä minä oikeastaan tästä aiheesta tiedän? Mikä minä olen sanomaan mikä on kenellekin merkityksellistä? Luennossani ei ole varmasti tarpeeksi faktaa? Millä minä oikein meinaan asioita perustella? Samalla paniikki hiipii koko kroppaan. Kädet alkavat hikoamaan ja vatsaa vääntää. En voi mennä heidän eteensä. Ei tästä mitään tule. Miksi minä taas olen mennyt lupautumaan tällaiseen? Saan itseni ajatuksistani kiinni ja kehotan systemaattisesti itseäni rauhoittumaan. Teen joka päivä työtä työhyvinvoinnin parissa. Näen erilaisia työyhteisöjä, joissa tyypillisesti painitaan samankaltaisten asioiden ja ilmiöiden ääressä. Minulla on tästä kokemusta, minä osaan ja tiedän mistä olen menossa puhumaan. Ainakin tiedän enemmän kuin moni heistä. Tsemppaan itseni uudelleen iskukuntoon. Huomaan oloni pikkuhiljaa helpottuvan ja paikalle päästyäni olen jo rauhallinen. Viisi minuuttia luennon aloituksesta huomaan nauttivani tilanteesta ja kuuntelevani mielenkiinnolla miten keskustelu nostamistani aiheista lähtee lentoon. Unohdan itseni ja keskityn luentoon.
Riippuen siitä millaista sisäistä puhetta tuotamme itsellemme työpäivistä voi muodostua hyvin erilaisia. Sisäinen puhe voi päivän aikana kannustaa ja voimaannuttaa meitä hyviin suorituksiin tai latistaa, jopa lamaannuttaa meidät. Omaan sisäiseen puheeseen vaikuttaa paljon oma käsitys itsestä. Hyväksyykö itsensä sellaisena kuin on vai onko jatkuvasti omissa silmissään huono. Puhuuko itselleen arvostavasti ja positiiviseen sävyyn vai arvostellen ja kriittisesti.
Miten sinä puhut itsellesi? Mieti jokin tilanne elämästäsi jolloin mokasit pahasti. Millaista sisäistä puhetta kävit itsesi kanssa? Olitko itsellesi armollinen ja puolusteleva vai soimasitko itseäsi kunnolla. Kukaan ei ole niin idiootti kuin minä. Kenellekään muulle ei voi tapahtua tällaista mokaa kuin minulle. Jos asetat nyt samaan tilanteeseen ystäväsi, joka on tehnyt saman mokan. Mitä sanoisit hänelle? Lohdutatko häntä vai arvosteletko?
Usein olemme paljon ankarampia itsellemme kuin muille. Onneksi myötätuntoa itseään kohtaan voi oppia.
Anu Rajala