Miten kuuntelin työkaveriani tänään?
Olenko kuunnellut työkaveriani tänään odottaen mahdollisuutta osoittaa olevani fiksu ja hauska? Kuuntelinko tänään palaverissa tilaisuutta kuulostaa tärkeältä ja osaavalta? Olenko kuunnellut tiimiäni saadakseni vain informaation, jota haluan? Olenko kuunnellut koko päivän omia ajatuksiani niin, että en ole lopulta kuunnellut ketään muuta? Vai kuuntelinko tänään työkaveriani ymmärtääkseni hänen ongelmansa, kuullakseni miten voisin häntä auttaa? Kuuntelinko miten hänellä menee?
Usein kuulemme sen mitä oletamme kuulevamme. Varsinkin silloin jos tunnemme henkilön lähdemme helposti perusolettamuksen tilasta, mitä hän meille tulee kertomaan. Yleensä itsellämme on myös jokin oma ajatus, mitä haluamme tuoda keskustelussa esille. Kohdatessamme sitten toisen voi monta hedelmällistä keskustelun suuntaa jäädä käyttämättä, kun emme keskity kuuntelemaan, vaan perusolettamukset ja oma agenda ajavat kuuntelemisen ohi. Tavatessamme vieraan ihmisen olemme herkempiä kuulemaan mitä hänellä on sanottavanaan. Samalla muodostamme hänestä jonkinlaista käsitystä itsellemme ilman olettamuksia. Usein kuitenkin arjessa kohtaamme samoja tuttuja ihmisiä. Työyhteisöjen valmennuksissa kysyessäni, mihin haluatte kiinnittää vuorovaikutuksessanne huomiota, vastataan usein, toistemme kuuntelemiseen, kuulluksi tulemiseen.
Voimme siis kuunnella toista ihmistä monella eri ”taajuudella”. Jo etukäteen voi valita miten erilaisiin tilanteeseen menee ja miten kuuntelee. Tiedostaessaan tämän, onnistumisen edellytys hedelmälliselle keskustelulle on suurempi. Ristiriitaisissa tilanteissa kuuntelemisen taito korostuu. Jos esimerkiksi työkaverini on loukannut minua, voin valita, menenkö tilanteeseen, sillä ajatuksella, että kuuntelen vain niitä signaaleja, joilla hän minua taas loukkaa vai valitsenko, että annan hänelle mahdollisuuden keskusteluun ja kuuntelen mitä muuta hän sanoo. Jos et välillä tietoisesti muuta kuunteluasi, käy usein niin, että vahvistat omia jo olemassa olevia teorioita henkilöstä, jota kuuntelet.
Kokeile miten työkaverisi reagoi, kun kuuntelet häntä tiedostaen ja kerrot hänelle mitä positiivista, mitä osaamista ja millaista vahvuutta hänen työskentelystään löydät. On aivan eri asia puhua ihmiselle, joka katsoo sinua, on kiinnostunut, esittää puhumaasi asiaan välikommentteja, on kehonkieleltään positiivinen kuin ihmiselle, joka tekee samaan aikaan jotain muuta, hymähtelee epämääräisesti, ei kommentoi. Toisen huomioiminen, rohkaisu ja tuki ovat pieniä tekoja, mutta lisäävät työyhteisössä turvallisuuden tunnetta, rohkeutta ja luovuutta.
Anu Rajala